Puku Linnan juhliin

 

 

Sain marraskuussa mielenkiintoisen puhelun koskien puvun suunnittelua ja valmistusta Itsenäisyyspäivän Presidentin juhlavastaanottoon osallistuvalta vieraalta. Tälläistä tilaisuutta ei ole aiemmin vastaan tullut, ja tottakai olin enemmän kuin innoissani tästä mahdollisuudesta.

Puku tulisi Fortumin Recycling and Waste Solutions-liiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaan puolisolle Milja Saarimaalle.

Ensimmäisessä puhelussa kävimme läpi kuinka saada ekologinen, mahdollisesti kierrätysteema, osaksi pukua, mutta tietenkin niin että puku olisi Miljan näköinen ja hänelle juuri suunniteltu ja tehty. Tänä vuonna juhlissa oli teemana yhteinen ympäristömme, joten senkin teeman kautta halusimme suunnitella pukua.

Oman haasteensa puvun valmistukseen ja valittaviin materiaaleihin toi aikataulu. Valmistusaikaa olisi alle kuukausi, joka on jo itsessään tiukka, kesken kiireisen sesongin, mutta se tarkoittaisi myös sitä, että aikaa etsiä materiaaleja ei olisi kovin paljoa. Oma kokemukseni muutenkin materiaalien hankinnasta Suomessa on se, että kangastoimittajat/tukut/kaupat pysyvät kohtuullisen hyvin piilossa, eikä näistä löydy juurikaan helposti tietoa. Toinen haaste oli välimatka. Minä kun toimin Tampereella, ja Milja pääkaupunkiseudulla.

Työ aloitettiin jättämällä materiaalihankinta-ajatukset taustalle, kun ensin oltiin heitelty verkkoja vesille niiden suhteen. Seuraavaksi lähdettiin työstämään mallia. Tein alle kymmenen piirustusta erilaisista puvuista, joista lähdettiin työstämään oikeaa mallia ja muotoa sen perusteella mitä toimi ja mikä ei. Tämä työstäminen, niinkuin koko projekti muutenkin, sujui loistavasti. Meillä oli hyvin samansuuntaiset ajatukset siitä mikä pukee Miljaa, ja minkälaista tyyliä hän edustaa.

Pian päästiinkin ensimmäisen sovituksen kimppuun joka tehtiin tietysti lakana-kankaasta, näin päästiin näkemään mitoitusta ja mallia käytännössä. Kätevästi yhdistimme tähän ensimmäiseen sovitukseen myös kankaiden hankinnan. Ekologisen näkökulman puvun suhteen otimme päättämällä valmistaa puku laadukkaista ja kestävistä materiaaleista, ja muokkaamalla saamme tehtyä puvusta sellaisen että sillä on käyttöä myös myöhemminkin.

Löysimme upeat materiaalit Villisilkistä Helsingistä. Meillä oli ajatuksissa että puvun väri olisi vihreä, tai mahdollisesti sininen, jotka ovat myös Fortumin värit. Meillä kävi tässäkin asiassa upea säkä, löysimme juuri täydellisen vihreän silkin, sekä pitsin. Sävy ja kankaat olivat todella kauniit ja juuri sellaiset kun olin suunnitelmissani ajatellut.

´

Mitään kovin yllättävää ei puvun valmistuessa onneksi ilmennyt. ”Virallista” pukua sovitettiin vielä kaksi kertaa, mikä aiheutti toki kulkemista ja tiukkaa aikataulujen yhteensovittamista. Silkki oli haastava ja mielenkiintoinen työstettävä. Satiinisilkki oli liukas materiaali jolla tuntui välillä olevan oma elämä. Mallissa oli toispuoleinen hiha joka tehtiin pitsistä ja siinä haasteena oli saada aikaan istuva ja tiukka hiha joustamattomasta materiaalista. Puvun malli kun ei ollut ihan perinteinen, niin työ aiheutti hieman pohtimista ja työstöä. Viimeisessä sovituksessa ennen puvun valmistumista jäi muutama kohtuullisen haastava korjaus. Tästä sainkin pienen jännityksen päälle saanko tehtyä ne oikein ilman yhtään sovitusta.

Puvun toimituksen kanssa päätimme tehdä niin että vien puvun itse paikan päälle torstaina, eli juhlapäivänä. Lähdin matkaan aamulla ajoissa, mukanani kaikki mahdollinen tavara ompelukoneesta silitysrautaan. Teimme vielä viimeisen sovituksen aamupäivällä. Jännitys oli kyllä aika kova tässä vaiheessa. Ikinä kun ei tiedä mitä yllättävää vastaan voi tulla. 😀

Onneksi puvussa ei ollut kun muutama pieni korjaus, jonka tekemiseen oli aikaa enemmän kun hyvin. Pian totesimme puvun valmiiksi ja minä lähdin hyvissä ajoin ajamaan kohti Tamperetta ja jännittämään telkkarin eteen. Milja jäi jatkamaan valmistautumista juhlia varten.

 

Lähtiessäni ajamaan kotiinpäin oloni oli aika epätodellinen. Puku oli valmis, ja mikä tärkeintä Milja oli tyytyväinen pukuun! Niinkuin sanottu, puku oli upea tilaisuus ja haaste, mutta myös aikamoinen puristus. Iltapukujen teko kun ei ole päätoimista tekemistä itselleni, niin valmistus ei tule ”selkärangasta”. Materiaalit ja malli toivat oman haasteensa työhön.

 

Koko projekti sujui kuitenkin kokonaisuudessaan paremmin kuin hyvin! Oli upeaa että Milja mahdollisti minulle tälläisen projektin, ja luotti tekemiseeni suunnittelijana ja valmistajana. Jälkeenpäin täytyi todeta että taas tuli tämänkin kautta opittua paljon itsestä ja tekemisestäni. Paineensietokyky on ollut vahvuutenani ennenkin, mutta nyt tämän työn aikana se tuli entistä tutummaksi. Jouduin myös olemaan tekemisissä epävarmuuksieni ja itsekriittisyyteni kanssa. Aikataulu oli tiukka, joten ”varaa” mokailuihin ei kauheasti ollut. Jouduin luottamaan tekemiseeni ja miettimään asiat hyvin ja perustellusti. Edelleen, melkein viikko puvun valmistumisen jälkeen, on hieman epätodellinen olo; onnistuinko tosiaan tekemään puvun. Tämä oli henkilökohtainen unelmani jonka nyt pääsin toteuttamaan. Kiitos Milja vielä! <3